Ajatus oman blogin kirjoittamisesta on kypsynyt jo jonkin aikaa. Pääni sisällä liikkuu kaikenlaista -ainakin välillä -ja nyt kun lapsettomuushoidot ovat pian alkamassa, niin tarvitsen jonkun foorumin johon voin kirjata ajatuksiani.
Ihan ensi alkuun voisin vähän esitellä itseäni ja taustaani. Olen 27-vuotias nuori (mielestäni!) nainen, joka on onnellisesti naimisissa tanskalaisen miehen kanssa, ja asun Tanskassa. Haikara on ollut tervetullut marraskuusta 2006 asti, jolloin jätin pillerit pois. Varsinainen yritys alkoi toukokuussa 2007. 9 kuukautta tahkottiin toiveikkaana, mutta kuitenkin tuloksetta, ja varasin ensimmäisen ajan lääkärille. Normaalisti on tapana yrittää kokonainen vuosi, ennen kun kannattaa ruveta lapsettomuustutkimuksiin, mutta minulla oli epäilykseni säännöllisen mutta muuten omituisen kuukautiskiertoni takia (yksityiskohdat ei nyt ole relevantteja). Tutkimuksissa, jotka kestivät yhteensä puoli vuotta, kävi kuitenkin ilmi että olen suht normaali, ainoastaan prolaktiiniarvot olivat hieman koholla.
Sen sijaan mieheni tulokset olivat yllättäen huonot. Saimme tulokset juuri ennen joulua, päivänä jolloin olimme mieheni mummon hautajaisissa, joten tunnelma oli kaikin puolin kurja. Seuraavat kolme näytettä vahvistivat saman asian -miehelläni on erittäin vahvasti alentunut sperman laatu. En enää muista tarkkoja lukumääriä, mutta lääkärin päätelmä oli että uimareita oli vähän, ja ne harvat joita löytyi, olivat enimmäkseen uimataidottomia tai epämuodostuneita. Tämän takia meille suositeltiin hoitomuotona ICSI:ä, eli mikroinseminaatiota. Muita vaihtoehtoja olisi luovutetun sperman käyttö tai adoptio.
Nyt jonotellaan siis ensimmäiseen koeputkihedelmöitykseen, ja toivon että päästään pian vauhtiin. Täällä Tanskassa on julkisella sellainen systeemi, että joka kerta kun alkaa kuukautiset, niin voi YRITTÄÄ ilmoittautua hoitoon, ja he ottavat sitten yrittäjistä ne jotka ovat olleet pisimpään jonossa. Eli periaatteessa joka kuukausi on mahdollisuus tulla otetuksi sisälle. Systeemi ei ole optimaalinen, varsinkin kun kärsivällisyys rupeaa olemaan vähissä.
Mutta enää ei VOI olla montaa kuukautta, kun päästään vihdoin metsästämään pitkään toivottua ja odotettua haikaraa!
Hei,
Löysin juuri blogisi! Lapsettomuuden lähtökohdat kuulostavat samalta kuin meillä. Siittiöissä on meilläkin suurin ongelma ja lisäksi minulla on pco-tyyppiset munasarjat. Kaksi ICSIä ollaan nyt käyty läpi, ensimmäisestä saatiin vain yksi alkio, joka ei tarrannut kiinni. Toisesta saatiin kuusi alkiota, kaksi siirrettiin ja neljä odottaa pakkasessa. Tuosta toisesta hoidosta sain elämäni ensimmäisen plussa, mutta heti pian sen jälkeen tuli keskenmeno. Nyt toivomme, että joku pakkasukoista selviää sulatuksesta ja pääsemme siirtoon alkusyksystä. Odottelemme myös vanhenemista, koska vielä olemme adoptioon liian nuoria. Muussa tapauksessa jättäisimme hoidot käymättä ja siirtyisimme suoraan adoptiotaipaleelle.
Haau
Kommentti luonut Haau — heinäkuu 30, 2008 @ 7:57 ap