Life is a rollercoaster, just gotta ride it…

Vai miten se Ronan Keating lauloikaan siinä kuuluisassa rallatuksessaan?

Toinen raskaana olevista ystävistäni siis synnytti viime viikolla. *Iso syväänhengitys* Olen mielestäni suhtautunut siihen yllättävän hyvin -aluksi ei tuntunut paljon miltään, ja sen jälkeen rupesin jopa olemaan iloinen kaverini puolesta. Rupesin suunnittelemaan että ostan pikkuiselle ja isollesiskolle jotkut paidat ja lähetän tuliaisina ”tanskantädiltä”. Soitin ystävälleni kysyäkseni kuulumisia, ja kuuntelin synnytystarinan HYVILLÄ MIELIN (oikeasti, ja nyt en edes huijaa itseäni!!!). Tuli jotenkin vahvempi, aikuismainen ja tyyni olo. Ajattelin että olen ehkä päässyt sen kateusvaiheen yli.

As if…

Sain sitten samaan syssyyn vahvistetuksi epäilykseni siitä että mieheni veljen tyttöystävä on raskaana. Ja heti rupesi vituttamaan oikein kunnolla! Ensin olin hapan, sen jälkeen rupesin itkemään, ja lopuksi iski vaan oikein vihainen vitutus. Ai miksi?

Tämä nainen on maailman huonoin lastenkasvattaja. Hänellä on lapsi edellisestä suhteesta, ja ylikiltti anoppinikin pällistelee tämän miniän kasvatuskeinoja selän takana. Miehen veljellä on myöskin lapsi edellisestä suhteesta, vasta parivuotias. Tässä elävä esimerkki anopin ruokapöydästä.

Parivuotias huutaa: ”Laa laa laa” ja hakkaa lusikalla pöytään. Kaikki pöydän ympärillä kymyilevät pikkunaperolle, ja miehen veljen tyttöystävä suukottaa parivuotiasta ja toistaa itsekin ”laa laa, voi kulta laulatko meille”. Tämän naisen oma, 5-vuotias poika yrittää sitten saada huomiota myöskin huutamalla -kovempaa – ”LAA LAA”, johon äitinsä ärähtää todella vihaisesti ”NYT loppu toi pelleily syö lautas tyhjäks”. Ja loppuruokailu (kuten itseasiassa aina muulloinkin) hymyillään ja leikitellään pikkuisen kanssa, ja isommalle annetaan ainoastaan negatiivista huomiota.

Juu, ja sama ämmä on sitä mieltä että raskaana olevana voi hyvin polttaa, maailmaan on syntynyt niin paljon terveitä lapsia vaikka äidit on tupakoinu.

Ehkä se sama tunne, jota kohden juuri synnyttänyttä ystävääni kohtaan, kohdistuu jossain vaiheessa miehen tyttöystävään, kunhan käsittelen tätä asiaa vielä hieman enemmän. Toivottavasti.