En jaksa ajatella koko lapsettomuutta, tuntuu tällä hetkellä siltä että minulla ei ole mitään sanottavaa. Olen edelleen tauolla hoidoista klinikan ruuhkan vuoksi, ja ehkä onkin parempi että saisin keskityttyä vähän muihinkin juttuihin.
Olemme käyneet katselemassa mieheni kanssa rivitaloasunoja. Haaveilemme omasta pienestä pihasta, ylimääräisestä konttori (tulevasta lasten-) huoneesta, ja omasta rauhasta. Siitä että voisin kasvattaa kurkkuja ja tomaatteja pienessä kasvihuoneessa (vaikka tapan jo kaikki ikkunalla olevat huonekasvitkin) ja siitä että voisimme remontoida tulevan pesämme ”meidän näköiseksi”. Olemme jo aika rakastuneet yhteen rivarinpätkään, mutta emme uskalla ostaa vielä. Hinnat tippunevat vielä pari vuotta, joten kannattaa ilmeisesti odottaa vielä jonkin aikaa.
Odotan innokkaana sitä että pääsen aloittamaan uudessa työtehtävässäni helmikuussa. Tapaan huomenna jälleen tulevan pomoni, ja suunnittelemme minun introkuukautta työssä. En vieläkään tiedä milloin sanoisin tulevista hoidoista hänelle –ehkä seuraava hoito menee ”flunssan” piikkiin. Minua jotenkin hävettää kertoa, kun en kertonut asiasta työhaastattelussa.
Haaveilen uusista harrastuksesta ja aktiivisemmasta elämästä. Tuntuu että viimeiset puoli vuotta olen töiden lisäksi märehtinyt sohvalla joka ilta. Syönyt karkkia, lihonut ja möllöttänyt televisiota ilta toisensa jälkeen. Haaveilen siitä että saan raahattua itseni kuntosalille, ja ajattelin ruveta laulamaan kuorossa.
Nyt on vaihteeksi sellainen olo että kyllä tämä tästä. Kyllä me tästä lapsettomuudesta selviämme jollain tavalla, en vaan tiedä miten tai milloin.
Haikaranpelätin 
Hirvittävästi voimia sulle ja sun miehelle!
Itellä ei lähipiirissä ole ketään joka painisi näiden ongelmien kanssa joten tuntuuki että oon saanu hirvittävästi tukea omille ajatuksilleni lukiessa tätä sun blogia. Kiitos siitä!
kommentti Kirjoittanut Riia — 12 tammikuun, 2009 @ 9:58 pm |
Tsemppiä täältäkin suunnalta! Musta se on ihan tervettä, että välillä tulee tällaisia ”kyllästymisiä”. Itselläni ainakin tulee välillä sellainen olo, että nyt tämä murehtiminen saa lakata vähäksi aikaa, että tämä lapsettomuus ei saa vallata mun koko elämääni. Se tekee ainakin itselleni hyvää ja auttaa tuulettamaan ajatuksia ja antaa tilaa ehkä jollekin muulle asialle. Aurinkoista kevättä!
kommentti Kirjoittanut Tirlittan — 12 tammikuun, 2009 @ 10:08 pm |
kun lapsettomuus on läsnä ja mielessä lähes koko ajan tekee todella hyvää, kun edes pieneksi hetkeksi saa ajatukset jonnekin muualle. jo edellä mainittu ”kyllästyminen” lapsettomuuteen on minullekin hyvin tuttua ja noin käytännössä ottaen se omalla kohdallani tarkoittaa aitoa innostusta muita asioita ja juttuja kohtaan sekä elämän suunnittelua ja elämistä ilman ajatuksia siitä, että ”mitä, jos yhdeksän kk päästä..”.
omaan lapsettomuuden kärsimiseen ja surusta ylipääsemiseen toi paljon toivoa, kun juttelin pitkästä aikaa ystäväni kanssa. hän on nyt adoptioprosessin keskellä ja saanut joitakin vuosia aikaisemmin tietää, etteivät he miehensä kanssa voi saada biologisia lapsia. hän kertoi, kuinka onnellinen on tällä hetkellä ja hänestä huokui ilo asioihin, jotka tuovat sisältöä elämään. hän on siis käynyt läpi pitkän prosessin lapsettomuuden kohtaamisesta sen totaaliseen hyväksymiseen, hän jopa on aidosti iloinen kuulemistaan tuttaviensa raskausuutisita. minulle ainakin toi paljon hyvää mieltä ja toivoa se, että kyllä se elämä lopulta voittaa, vaikka niin utopistiselta ajatukselta se lapsettomuuden syövereissä tuntuukin!!
kommentti Kirjoittanut Croko — 13 tammikuun, 2009 @ 2:58 pm |
Pidä kiinni tuosta tunteesta niin kauan kuin se kestää 🙂 Tekee hyvää, jos välillä pystyy suuntaamaan ajatuksia muualle.
kommentti Kirjoittanut Sydänjää — 13 tammikuun, 2009 @ 7:46 pm |
Mukavaa, että on kaikkia muitakin haaveita, toivottavasti ne kantavat! Unelmointi kun kuitenkin on melkoisen mukavaa.
Onnea uuteen työhön, se varmasti piristää tätä kevättä. Työhaastatteluhan on ”myyntitilanne”, ei siinä mun mielestä tarvitse kertoa kaikkea – eikä se ole valehtelemista. Muillakin on joskus poissaoloja, ei tämä ole yhtään huonompi syy.
(näin helppoa on kirjoittaa asia toiselle, mutta samalla itse mietin kauhulla, miten mahdollisesti omista tulevista poissaoloista voi kertoa..)
kommentti Kirjoittanut nuuti — 15 tammikuun, 2009 @ 6:14 pm |