Minulla on täsmälleen sama ongelma kuin Sydänjäällä. En tiedä mitä sanoisin poissaoloistani hoidon yhteydessä työpaikalla. Itse asiassa olen vaihtamassa uuteen työtehtävään helmikuun alusta, enkä ole halunnut kertoa hoidoistani tälle uudelle pomolle. En, vaikka hän onkin naispuolinen ja vaikuttaa mukavalta.
Punktion ja alkionsiirron yhteydessä tulee väkisinkin ainakin 3 päivää poissaoloa (viimeksi kesti kolmisen päivää että kipu helpotti) –ne menevät jonkun flunssaviruksen piikkiin. Minulla olisi lomapäiviä jäljellä, mutta en kehtaa pyytää heti alkajaisiksi lomaa. Ja jos juuri ne päivät eivät kävisikään, olisi vähintäänkin noloa ja epäilyttävää sairastua juuri niinä päivinä.
Enemmän ongelmia tuottanevat ne lukuiset skannaukset, jotka vaativat noin 3 tunnin poissaolon keskellä työpäivää. Olisiko jollain hyviä ideoita pieniin valkoisiin valheisiin?
Olen itse miettinyt seuraavia:
– Hammaslääkäri
– Papa-seulonta
– Menen mieheni tueksi johonkin hänen ”vaivaan” sairaalaan
– Minulle toimitetaan tilaamani pesukone
– Asunnossa tehdään joku kuntotarkastus
Haikaranpelätin 
Minä aikoinaan mietin samaa.Työ jota aikaisemmin tein,niin sitä ei raskaana ollessa saanut tehdä.Sairastumiseni käytin hyväksi ja pääsin siirtymään toiseen työhön jota voin tehdä herättämättä epäilyksiä.Koko ajan olen kuitenkin joutunut keksimään selityksiä kieltäytymiselleni eri töistä joita en voi nyt tehdä kun niitä tulee nyt koko ajan kuitenkin eteeni ja selitykset alkavat olemaan loppu.Myös monet asiat mitä nykyään teen näyttävät joskus erittäin epäilyttäviltä.Selitykseni myöskin ja jouduin jo mustalle listalle johtajien silmissä.Viimeinen käänne tuli nyt kun minua taas kaavailtiin työhön jota en voi raskaana ollessa tehdä ja kieltäydyin.Tein päätöksen kertoa asiasta suoraan johtajalle.Päätin lopettaa epäilyttävän käytöksen vaikka en koskaan raskaaksi tulisikaan ja seurauksena olisi myöhemmin lopputili.Yllätyksekseni asiassa kävi hyvin.Johtaja on nykyään erittäin ystävällinen ja minua kohtaan loppui se nälviminen ja nokitus jota häneltä sain osakseni koko ajan aikaisemmin.Hän käy myöskin nykyään kysymässä voinko jotain uutta hommaa tehdä vai tuleeko siitä liikaa kuormitusta minulle.
En nyt muuta osaa sanoa.Jokaisen tilanne kun on erinlainen.Pelkäsin koko ajan v…maisen johtajan käyvän vielä v…maisemmaksi jos kerron,mutta kävikin päinvastoin.Itse olisin päässyt helpommalla jos olisin heti uskaltanut kertonut suoraan.Monelta stressiltä ja konfliktilta olisin säästynyt.
kommentti Kirjoittanut Tuhkimo — 24 tammikuun, 2009 @ 1:15 pm |
Hei,
olen käynnistymässä on tutkimushanketta Vaasan yliopiston johtamisen laitoksella, jossa tarkoituksena on tutkia sitä, millaisia kokemuksia työssäkäyvillä naisilla on lapsettomuudesta työelämässä. Hanke on jatkoa väitöskirjatyölleni (esitarkastuksessa, väitös kevään -09 kuluessa), joka käsittelee raskaana olevien ja äitiyslomalta palaavien naisten esimies-alaissuhteita työelämässä.
Jos koet, että voisit osallistua tutkimukseen ja/ tai haluat siitä lisätietoja, olisitko ystävällinen ja laittaisit minulle sähköpostia (oletan, että osoitteeni näkyvillä sinulle)!
kommentti Kirjoittanut Liisa M — 26 tammikuun, 2009 @ 11:35 am |
Miten olisi ihan vaan ”henkilökohtainen meno”. Viime raskaudessa jouduin käymään n. 2 viikon välein ultrissa km-historiani vuoksi ekat 14 viikkoa. Verikokeissa kävin viikottain. En jaksanut lähteä selitysralliin, vaan totesin, ettäminulla on lähiviikkoina muutama henkilökohtainen, pakollinen meno, teenkö takaisin tunnit miten? Kukaan ei kysynyt mitään, vaikka varmasti asiasta kuiskittiin ja herätti uteliaisuutta. Ihmisillä nyt vain on menoja, joita he eivät halua jakaa työpaikallaan. Tuttavani sanoi samaa, kun joutui käymään usein huoltajuusriita-sovitteluissa.
Toimii ja fiksu ihminen ei kysele enempää.
kommentti Kirjoittanut Merkku — 27 tammikuun, 2009 @ 8:10 pm |