Haikaranpelätin

26 tammikuun, 2009

Perhe on pahin

Filed under: Lapsettomuus ja ihmissuhteet — haikaranpelatin @ 12:17 pm

Olimme taas viikonlopun vietossa anoppilassa. Meitä oli siellä suurempi konkkaronkka, anopin ”iloksi”. Mieheni veli on perheineen siellä joka toinen viikonloppu, koska hänellä on edellisestä suhteesta lapsi, joka asuu lähempänä anoppilaa. Joten heidän on kätevämpi majoittautua anoppilaan sen sijaan että ajaisivat 350 kilometria per suunta hakemaan lapsen omaan kotiinsa, ja saman verran palauttaessa lapsen sunnuntaisin. Heidän on tosin tarkoitus mennä käräjille lapsen äidin kanssa saadakseen sovittua toisen järjestelyn, koska tilanne on erittäin rasittava appivanhemmilleni. Joka toinen viikonloppu nelihenkinen perhe kylässä -lapset herättävät koko talon huutamalla jo aamuvarhain, leikkivät riehakkaasti ja koko perhettä pitää tietysti syöttää ja passata.

No, tähän perheeseen on tulossa uusi tulokas kuukauden päästä, mieheni veljen tyttöystävä odottaa poikaa, parin ensimmäistä yhteistä lasta. Hän valittaa jatkuvasti mahasta johtuvasta kömpelyydestä, turvonneista elefanttijaloistaan ja siitä että häntä väsyttää kun ei voinut nukkua kun vauva potkii. Ja kun hän oli käynyt H&M:ssä, kehtasi sanoa vielä jälkeenpäin että  ”epäreilua ja ilkeetä kun täytyy katsella niitä iiiiihania tyttöjen vaaleenpunaisia lastenvaatteita, eikä saa ostaa yhtään”. Niinpä, onpa epäreilua, voi raukkaa. Jösses.

Tätä konkkaronkkaa katsoessani en voi ajatella muuta kuin miten elämä onkaan epäreilua. Miksei äitiyttä voida ”ansaita” läpäisemällä näin kasvatat lapsesi-kurssin sen sijaan että mieheni veljen tyttöystävän kaltaiset ihmiset raskautuvat sormia napsauttamalla?

Ihmettelet varmaan että miten niin hänen ”kaltaiset”. Olen valittanut hänen lastenkasvatuksestaan ennemminkin, mutta valitanpa taas kerran. Tyttöystävän poika hänen edellisestä suhteestaan, nimeltään A, on mahdoton pikku hirviö. Eikä ihme, hänelle tiuskitaan ja huudetaan, ja poika saa aina tahtonsa läpi. A ei suostunut menemään nukkumaan kl 22.30 perjantai-iltana (viisivuotias!!!), ja mieheni veli (siis isäpuoli) yritti ”pakottaa” raahaamalla sänkyyn kun sanominen ei auttanut.  A huutaa ”päästä irti, sä oot tyhmä”, johon mieheni veli menee lapsen tasolle ja sanoo ”hei sä et puhu mulle noin, ymmärrätkö” pitäen edelleen käsivarresta kiinni. A:n äiti purkaa tilanteen sanomalla väsyneenä ”Kulta anna A:n olla”. Ja poika jatkaa valvomista.

A jatkoi mahdotonta käyttäytymistään myös lauantaina. Rupattelin hänen äitinsä kanssa, ja sanoin että olenpa nähnyt Nanny SOS-ohjelmassa hurjempaakin, siellä oli joku tyttö joka huusi aina suuttuessaan äidilleen ”I dont love you mummy, i hate you! I only love daddy”, johon tämä tyttöystävä sanoi ”niin A sanoo kans joskus kun se on vihainen, ettei se rakasta mua. Mä sanon vaan sille takas että jaahas, en mäkään rakasta sua,mutta silti sun täytyy tehdä niin miten sanon”. Niinpä, tämä äiti joka sanoo lapselleen ettei rakasta häntä -vaikkei sitä tarkoitakaan -saa kuukauden päästä uuden lapsen.

On sanomattakin selvää että A voi pahoin, ja hän käyttäytyy niin huonosti että minulla, miehelläni ja jopa appivanhemmillanikin menee hermot häneen. Tai enemmänkin siihen miten huonosti häntä kasvatetaan. A on suurimman osan ajasta vihainen ja kiukuttelee. Hänellä on sellanen ”lällälllää, sä et saa olla mukana” -vaihe päällä, ja hän sanoo todella ilkeitä juttuja muille ilman että hänen äitinsä tai isäpuolensa puuttuisi siihen sen kummemmin. A sanoi esimerkiksi serkulleen ”SÄ et saa leikkiä meidän kanssa” tai ”lälllällää, sulla ei oo playstationia, mulla onkin, ja sä et saa pelata sitä”.  Häntä ei huvita mennä pihalle leikkimään koska ”siellä on kylmä”, ja hän ei suostu laittamaan mitään muuta kuin Nutellaa leivän päälle aamuisin.

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, ja kyse on edelleen ainoastaan viikonlopun tapahtumista. Voisin kertoa siitä, kuinka A sai äidiltään luvan napostella hedelmiä puoli tuntia ennen anopin laittamaa lounasta. Tai siitä kuinka miehen veljen tyttöystävä naureskelee kovaan ääneen että A puhuu joskus ”sählämikieltä” (en osaa kääntään sanaa ”perker” paremmin kuin sählämi, mutta se on todella ruma ja rasistinen sana tanskaksi) kun A leikkii lastentarhassa maahanmuuttajien lapsien kanssa. Hänen ei todellakaan tarvitsisi oppia tuollaisia sanoja, varsinkaan äidiltään.  

Että tällaista tällä kertaa. Ja jep, kyse on samoista ihmisistä jotka eivät millään meinanneet ymmärtää miksi meille pitäisi ostaa joululahjoja, kun kerran ”vaan lapsille ostetaan”.

2 kommenttia »

  1. Olen jo aikaisemminkin blogiasi lukiessa miettinyt sitä, olisiko sinun mahdollista (oman jaksamisesi vuoksi) jotenkin rajata sitä, miten paljon ja minkälaisissa tilanteissa tapaat miehesi veljen perhettä? Ainakin nyt, kun oma lapsettomuus tekee kipeää ja heillä odotetaan vauvaa.

    Ajattelen, että on asioita, joihin voi vaikuttaa ja sitten on niitä asioita, joille ei voi mitään. Miehesi veljen tyttöystävän raskaus ja tapa kasvattaa lastaan kuulunevat jälkimmäisiin asioihin. Siihen ehkä sen sijaan voit vaikuttaa, miten paljon vietät aikaasi seurassa, jossa tulee paha mieli?

    Olen paljolti samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, tahattomasti lapseton ja takana jo useampi tulokseton hoito. Oma toivo lapsesta tuntuu karkaavan yhä kauemmas ja samaan aikaan perhepiiriimme on syntymässä uusi vauva. Itse olen rajannut tapaamisia nyt, kun tuntuu pahalta. En aio pakottaa itseäni kastejuhlaan saati sairaalaan vauvaa katsomaan. Tiedän, että joidenkin läheisteni on vaikea ymmärtää tätä, mutta minua se on auttanut jaksamaan.

    Sitä en osaa sanoa, miten tämä loppujen lopuksi vaikuttaa perhesuhteisiini. Toivottavasti jossain vaiheessa ahdistukseni lapsettomuudesta helpottaa niin, että pystyn taas kohtaamaan perhettä kuten ennen ja he vielä hyväksyvät minut. Vaikeita asioita nämä ovat. En siis todellakaan sano, että tee niin kuin minä teen, vaikka kannustankin miettimään omaa jaksamista ja ajattelemaan välillä ihan itseäsi anopin tai muiden sukulaisten sijaan. Voimia 🙂

    kommentti Kirjoittanut Tuut — 27 tammikuun, 2009 @ 6:13 pm | Vastaus

  2. Kiitoksia kommentistasi, Tuut.

    Olen itse asiassa ajatellut samaa, ja ottaa heihin hieman etäisyyttä. Aiomme suunnitella anoppilan reissut niille viikonlopuille kun tämä konkkaronkka ei ole siellä.

    En tiedä vielä ristiäisistä tai vauvan katsomisesta sairaalassa, saa nähdä mikä mielentila silloin on. Minusta tuntuu että ainakin ristiäisistä poisjäämistä katsottaisiin pahasti miehen suvussa.

    Voimia myös sinulle!

    kommentti Kirjoittanut haikaranpelatin — 27 tammikuun, 2009 @ 6:32 pm | Vastaus


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggaajaa tykkää tästä: