Meille lapsettomille on usein kova paikka, kun lähipiirissä ilmoitetaan raskausuutisista. Toisten puolesta voi olla vaikea iloita täysin rinnoin, kun jokainen raskausuutinen muistuttaa niin julmalla tavalla siitä omasta tyhjästä sylistä. Elämän epäreiluudesta ja omista pettymyksistä.
Uutisia tulee joka suunnasta. Käyn harvoin Facebookissa, mutta lähes joka kerta siellä käydessäni on jollain statuksena ”viikkoja kasassa 12+0” tai ”kohta pienen prinsessan äiti”. Kerran erehdyin onnittelemaan vanhaa työkaveriani tulevasta vauvasta, johon hän vastasi kirjoittamalla minun ”wall:illeni” että ”kiitos vaan onnitteluista, milloinkas on teidän vuoro???”.
Joillain on jo kakkoskierros menossa, ja eräs esikoistaan odottava pari ei edes vielä seurustellut kun me pari vuotta sitten rupesimme yrittämään perheenlisäystä. Raskautumisessa ei ole minkäänlaista jonokulttuuria, ja välillä en tiedä edes että seisonko edes oikeassa jonossa. Siitä plussasta kun ei ole mitään takuuta hoidoista huolimatta, saatika sitten loppuun asti menevästä raskaudesta. Yli 70% klinikallamme käyvistä pareista saa lopulta toivomansa lopputuloksen, mutta miksi luottaisin tilastoihin kun ne ovat jo ennenkin olleet meitä vastaan?
Olen ollut valmis äidiksi jo monta vuotta – ennen kuin rupesimme yrittämään odotin sitä että mieheni kypsyisi ajatukseen. Elämäni junnaa paikallaan, vaikka olisin valmis ottamaan askeleen eteenpäin. Henkisesti olen ollut siis jo raskaana monta vuotta! Ja samaan aikaan lähipiirissäni jätetään pillerit pois, ja -poks – 9 kuukauden päästä puhelimeeni tulee tekstiviesti jossa kerrotaan pienen pulleron strategiset mitat.
Mutta minkäs sille teet? Ei tässä voi muuta kuin odottaa, kärvistellä ja valmistautua henkisesti uusiin raskausuutisiin. Kyllähän niihin on jo ruvennut tottumaan.
Haikaranpelätin 
Hyvin kirjoitettu, piste ja aamen.
kommentti Kirjoittanut Sydänjää — 27 tammikuun, 2009 @ 8:08 pm |
Niinpä, ensin sitä odotetaan kauan, ja haaveillaan, että saisi odottaa jotain mukavaa, niin toivottua. Jos joku voisi sanoa varmasti, että lapsen saa joskus, niin ei kai tässä sitten niin hätää olisi, mutta mun mielestä pahinta on juuri pelko siitä, että entä jos ei ikinä.
Voimia pysäkki-tilasta selviytymiseen!
kommentti Kirjoittanut nuuti — 27 tammikuun, 2009 @ 8:58 pm |
Mä kans komppaan ihan sata lasissa!!!!! Huudan aamenta ja pistettä minäkin, ei lisättävää !!
kommentti Kirjoittanut Aadis — 28 tammikuun, 2009 @ 8:35 am |
tähän ei muuta pysty sanomaan kuin että veit täysin sanat suustani. omalla kohdallani uusiin raskausuutisiin valmistautuminen vain pelottaa joka kerralla enemmän: uutiset tulevat aina vain lähemmäksi, eikä kohta uutisia kertova taida ollakaan puolituttu vaan pikkusisko, pikkuveli tai paras kaveri.
kommentti Kirjoittanut Croko — 28 tammikuun, 2009 @ 11:57 am |
Näinpä. Juuri kuulin, että taas yksi tuttu raskaana. Ja mua nuorempi. Koville ottaa, aina välillä.
kommentti Kirjoittanut Veera — 28 tammikuun, 2009 @ 7:39 pm |