No niin, nyt on sitten munasolut kerätty talteen, ja ylpeäna voin imoittaa tuloksen -13 munista saatiin ronkittua tästä palkintokanasta!! Munarakkuloita tyhjennettiin yhteensä 17, mutta neljässä ei ollut munasolua (tai sitä ei saatu jostain syystä talteen), mutta loput kolmetoista olivat tuhtia tavaraa.
Päivä alkoi kun herätyskello soi kukonlaulun aikaan, ja kukkoni oli siis tarkoitus tehdä oma panoksensa päivää varten. Kukolla kesti normaalia kauemmin, ja ihmettelin että onkohan kukolle tullut suorituspaineita, ja rupesin jo hermostumaan että pitääkö sitä kipaista kioskille hakemaan pornolehtiä avuksi tähän tärkeään suoritukseen. No, vihdoin kukkoni tuli purkkinsa kanssa luokseni, ja ilmoitti että oli tehnyt sen KAKSI kertaa! Voi jösses… olisi nyt edes kysynyt ennen purkitusta, tuskin sillä jälkimmäisellä litkulla tekee edes mitään!
Saavuttuamme Rigshospitaletiin pääsimme ensin sairaanhoitajan juttusille. Käsivarteeni piti laittaa kanyyli morfiinia varten, mutta hoitaja ei millään meinannut löytää verisuonta, ja piikitteli ensin aikansa ennen kuin osui oikeaan paikkaan. Lähdettyämme huoneesta hoitaja totesi että täytyy siirtää nämä kaikki veriset vanutupot ja paperit pois pöydältä ettei muut potilaat säikähdä!
Tämän jälkeen sain pari särkylääkettä ja rauhottavan pillerin. Ehdimme hengailla reilun puoli tuntia ennen kuin vihdoin oli punktion vuoro. Tuttu juttu -housut pois ja tuolille jalat levällään. Tällä kertaa sain tosin levitellä jalkoväliäni puolelle osastoa (6 lääkäriä/sairaanhoitajaa huoneessa) yhden ultraajan sijaan. Ensin annettiin paikallispuudutus, joka nippasi hieman, ja sen jälkeen alkoi munien talteen otto.
Sain seurata tapahtumaa vieressäni olevasta ruudusta, ja olin niin jännittynyt että hoitaja joutui lisäämään morfiinia kolmeen kertaan ja muistuttamaan että pitää hengittää. En niinkään jännittänyt kipua, vaan sitä kuinka monta munasolua saataisiin talteen. Oikeat munasarjat olivat hieman piilossa, joten jouduttiin kutsumaan ylimääräinen lääkäri huoneeseen painelemaan vatsaani. Sain siinä pienoiset naurutkin kun lääkäri sanoi ettei tunne munasarjojani vatsani päältä koska vatsalihakseni olivat niin terhakkaat ja paksut! Heh, olisi suoraan sanonut että ei tämän jenkkakahvan alta mitään tunne… Positiivisin muisto punktiosta oli kuitenkin äidillisesti hymyilevä hoitaja joka silitti kättäni koko punktion ajan, ja lisäili morfiinia käsivarteeni aina kun inahdin vähän enemmän kivusta. Mieheni oli valitettavasti aika statisti koko toimenpiteen aikana, koska hän istui vasemmalla puolella sänkyä, ja katseeni oli liimautunut oikealla puolella olevaan ruutuun josta pystyin seuraamaan toimenpidettä.
Parin kymmenen minuutin ronkkimisen jälkeen (uh, se piikki jolla ronkittiin oli silmissäni ainakin puolimetrinen, tai siltä ainakin tuntui) sain laittaa housut jalkaan ja lepäillä toisessa huoneessa. Kaiken tämän douppauksen jälkeen oli hieman hutera olo, ja minua jouduttiin taluttamaan kun en meinannut pysyä pystyssä.
Lopuksi otimme taksin kotiin, ja makailen nyt sohvalla miehen passattavana! Alavatsa on edelleen todella kipeä -käveleminen, kääntyminen ja varsinkin ulostaminen (anteeksi yksityiskohtaisuus!)sattuu aika lailla, mutta saan onneksi ottaa lisää särkylääkettä. Olen kuitenkin ylpeä päivän saaliista, ja odotan jännityksestä tönkkönä ylihuomisen uutisia. Ei muuta kun peukut pystyyn että mahdollisimman moni munasolu hedelmöittyy hyvälaatuiseksi alkioksi, ja että kahden päivän päästä minulla olisi pieni vauvanalku mukana kyydissä!
/IVF.jpg)
Haikaranpelätin 